Oulun Palloseura-jp:n päävalmentaja Luiz Antonio juttelee sujuvaa Suomea - hän on tehnyt niin jo vuodesta vuodesta1992 lähtien, jolloin mies saapui kotimaastaan Brasiliasta Suomeen ja Porin Jazziin. Äidinkielenään portugalia puhuva brassi on nähnyt suomalaisen ja brasilialaisen futiskulttuurin erot monesta eri näkökulmasta.

- Harjoituskulttuuri on täysin erilainen. Brasiliassa jo 10-vuotias lapsi harjoittelee 4-5 kertaa viikossa ja pelaa viikonloppuisin. Seurat ovat ammattimaisempia junioreista asti ja vaatimustaso on kova. Jo 13-vuotiaana sinun tilalle tulee uusi pelaaja, jos et pärjää, sillä Brasiliassa niin moni haluaa jalkapalloilijaksi, Antonio vertaa.

- Brasilialainen pelaaja on suomalaista rennompi. Pelipäivä on hänelle juhlapäivä ja hän haluaa näyttää silloin. Suomalainen on taktisempi, mutta ei ota pelissä tarpeeksi rennosti, vaan pelaa väkisin. Suomalaisilla on yleensä hyvä asenne, mutta joskus liika jännitys ja asenne aiheuttavat ylilatauksen, mikä on huono juttu, hän jatkaa.

Antonion mukaan Suomen Ykkönen vastaa suurin piirtein Brasilian seitsemänneksi korkeinta sarjatasoa. Ensi tulee neljä valtakunnallista sarjatasoa, joiden jälkeen vielä osavaltioittain kolme sarjatasoa. Suomen Ykkönen vastaa Antonion mielestä Brasilian osavaltiotason C-sarjaa.

- Brasilialainen pelaaja voisi oppia Suomesta kurinalaisuutta. Suomessa myös nöyryys on parempaa. Suomalaisen taas pitäisi oppia vihaamaan tappiota. Tappion pitää ottaa pelaajia kovasti päähän jo nuorena, mutta samalla pitää muistaa, että elämä jatkuu seuraavana päivänä. Ja voittoa pitää juhlia.

Suomen maajoukkueesta puuttuu maalintekijät

Luiz Antonio on seurannut Suomen A-maajoukkueen otteita suurella mielenkiinnolla jo pitkään. Suomalaistunut brassi osaa sanoa heti, miksi Huuhkajia ei nähdä arvoturnauksissa.

- Suomen Palloliiton, valmentajien ja kaikkien jalkapallotoimijoiden pitäisi miettiä, miksi maajoukkue ei pärjää. Noin viisi vuotta sitten sillä oli loistava tilaisuus menestyä, mutta nyt voi mennä kauan ennen kuin menestystä tulee. Minun mielestä Suomen maajoukkue ei pärjää, koska Suomella ei ole hyviä maalintekijöitä. Suomen puolustus on ihan ok, mutta aina ei voi vain puolustaa, vaan hyökkäyksessä pitäisi osata tehdä ratkaisuja. Suomalainen tarvitsee todella monta maalipaikkaa ennen kuin se tekee maalin, Antonio lataa.

Vikaa on Antonion mielestä turha korjata enää siinä vaiheessa, kun pelaaja pukee sinivalkopaidan ylleen - silloin ollaan jo auttamattomasti myöhässä.

- Vanha koira ei opi uusia temppuja, vaan juniorivalmennukseen pitäisi panostaa enemmän. Suomessa vielä yli 20-vuotiaan pelaajan kohdalla puhutaan lahjakkuudesta ja tulevaisuudesta, mutta Brasiliassa jo 18-vuotias on täysin valmis siirtymään ammattilaiseksi Euroopan huippusarjoihin. Jos et osaa tehdä tähän ikään mennessä maaleja, niin sitä taitoa on vaikea enää oppia yli 20-vuotiaana, hän näkee.

Antonion mukaan on erittäin tärkeää, että myös harjoituksissa pyritään aina tekemään maali ja miettimään, minne laukaistaan, eikä vain potkaista palloa maalia kohti.

- Brasiliassa harjoitellaan paljon. On taitotreeniä ja maalintekotreeniä. Suomessa valmentajat ottavat koko joukkueen mukaan maalintekoharjoituksiin ja minusta se on väärin. Maalintekoharjoituksiin pitäisi osallistua vain hyökkääjien ja heidän pitää tehdä satoja ja satoja toistoja jo 13-vuotiaasta eteenpäin, hän paaluttaa.


Taito opitaan nuorena

Luiz Antoniolla on napakka vastaus siihen, miten hyväksi jalkapalloilijaksi kasvetaan?

- Nuku pallon kanssa! Ja katso tuonne, tuosta minä ilahdun aina, Antonio viittaa pimenevään sunnuntai-iltaan Castrenin stadionilla, jonne yksinäinen nuori poika on livahtanut pomputtelemaan palloa Tervareiden verryttelyasussa.

- On turha laittaa alle 12-vuotiasta pelaajaa juoksemaan portaita, vaan silloin pitää olla paljon pallon kanssa. Brasiliassa pelataan ilman kenkiä asfaltilla tai hiekalla ja siitä minä ilahdun aina, kun näen pieniä lapsia pelaamassa, hän kertoo.

Brasiliassa on lähes 190 miljoonaa asukasta ja Suomessa reilut 5 miljoonaa. Äkkiä voisi laskea, että 38 kertaa väkirikkaammasta maasta tulee yhtä suomalaista huippujalkapalloilijaa kohden 38 huippufutaajaa, mutta Antonion mielestä väkiluku ei ole se kaikkein oleellisin asia maiden välisessä tasoerossa.

- Ei se siitä johdu. Minä olen nähnyt Suomessa paljon lahjakkaita junioreita, mutta miksi ne lopettavat pelaamisen? Eivätkö he saa tarpeeksi kannustusta vai eivätkö he pääse voittojen makuun, jolloin pelaaminen ei kiinnosta enää, Luiz Antonio kysyy.

Brasilia on rankattu tälläkin hetkellä maailmaan parhaaksi jalkapallomaaksi ja planeetan parhaat pelaajat ovat tulleet jo pitkään Brasiliasta. Suomi löytyy Fifan ranking-listan sijalta 52 ja kuinka kauan mahtaa mennä ennen kuin suomalainen valitaan maailmaan parhaaksi jalkapalloilijaksi?

- Yhdessä asiassa Suomi voi saada anteeksi ja se on ankara talvi. Täällä pitäisi olla enemmän halleja, joissa voi pelata ja harjoitella myös talvella. Toinen asia on se, että jääkiekossa Suomella on Maailmanmestaruus, joten ihmisiä kiinnostaa se enemmän, koska he ovat kuulleet kansallislaulun mestaruuden päätteeksi. Yleisön kiinnostus tulee menestymisen myötä ja siitä, että yleisö tietää että jossain pelaa hyviä yksilöitä ja siellä tehdään paljon maaleja. Esimerkiksi Ruotsissa on iso yleisö jalkapallo-ottelussa, Antonio heittää.

Kirjoitus on julkaistu OPS:n kausijulkaisussa