Jalkapalloilijan kesäloma - juhannus - on vietetty, ja opsissa pelaajisto palasi sorvin ääreen maanantaina. Neljän lomapäivän aikana jokainen yritti parhaansa mukaan unohtaa jalkapallon hetkeksi. Se saattoi tosin monelle olla vaikeaa, sen verran tunteellisen ottelun myötä lomalle jäätiin. Se oli kiihkeä paikallisottelu uusitulla Raatilla 3500 silmäparin edessä, ei siis mikään ”ottelu muiden joukossa”. Taistelu taukosi lopulta niukimpaan mahdolliseen tappioon, mutta peliesityksestä voimme ammentaa rutkasti positiivisia asioita tulevaan, vaikean ja pistelaihan kuukauden päätteeksi. Tämän allekirjoittanee jokainen viime keskiviikkona paikalla ollut.

Kesäkuun alussa teimme ensimmäisen monista pääkaupunkiseudun reissuista, kun matkustimme Tampereen kautta Viikinkien vieraaksi Vuosaareen. Edellisenä päivänä haimme fiilistä yhdestä Suomen jalkapallopyhätöistä, Ratinasta, jossa  pidimme valmistavat harjoitukset. Tällaiset kahden päivän yhdessäolot hitsaavat joukkuetta yhteen entisestään. Pelikaverista oppii tuntemaan kaikki puolet, niin hyvät kuin huonotkin. Varsinkin siitä kämppäkaverista. Yleensä huonejaot on tehty jo hyvissä ajoin ennen hotelliin menoa ja tavallisimmin samat kämppikset pysyvät läpi koko kauden. Matka oli pitkä, eikä tulomatkaa lyhentänyt yhtään ikävä 4-3 tappio. Tappion jälkeen bussimatkat ovat piinaavia - sen futaaja tietää. Luizao sai kaiken lisäksi muutaman tikin silmäkulmaansa ja joukkue tietenkin odotti soturiaan sairaalasta ennen kuin kotimatka alkoi. Tällöin jopa, aina viileän rauhallinen bussinkuljettaja Eikkakin hermostui, kun lähtö viivästyi. Castrenissa kello näytti aikaa 05.50 maanantaiaamuna.

Emme päässeet omalle tasollemme myöskään kotkalaisia vastaan ja täysi pistepotti matkasi Kymenlaaksoon. Castrenin jäähyväisottelussa voitiin kysellä jo hieman lady Fortunankin perään, sillä sen verran usein pallo pyöri hämeenlinnalais maalilla ja maalikehikoissa, mutta tuloksetta. Castren tarjosi meille muutamia hienoja hetkiä, muun muassa nousu Ykköseen lokakuussa -09. Mitään todellista kotiluolaa siitä ei meille kuitenkaan koskaan tullut. Siirryimmekin Raatin uuteen aikakauteen innolla, olihan kaiken lisäksi näköpiirissä heti huippuottelu. Raatista saimme vihdoinkin oman kopin, joka on suuri asia joukkuehengen ja pelifiiliksen kannalta. Pelaajat sisustavat yleensä koppia muutamilla henkilökohtaisilla tavaroillaan ja yleisvarustukseen kuuluvat ainakin kahvinkeitin ja stereot. Omiin tiloihin on aina mukava mennä jo vaikka vähän ennen sovittua aikaa ja päästää koppihuumori valloilleen. Tämä koppielämä on asia, jonka hienoutta on vaikea ulkopuoliselle selittää. Useat aktiiviuransa jo lopettaneet pelaajat kertovatkin kaipaavansa juuri tätä asiaa jalkapallossa.

Kesäkuu ei tuonut meille pisteitä toivotulla tavalla, mutta yksi heikompi kuukausi ei tässä vaiheessa kautta vielä merkitse mitään. Tiedostamme, että paikallisottelun kaltainen ryhdikäs peliesitys alkaa tuoda meille jatkossa myös tarvittavia pisteitä. Joukkueessa on vallinnut pienen juhannustauon jälkeen rento tekemisen meininki ja alla on erittäin hyvä treeniviikko. Etenkin A.Arinze on ollut elementissään ja  johtanut kopissa orkesteria afrikkalaisine lauluineen. Edessä on tähän asti kiivain kuukausi, kun olemme tulessa peräti kuusi kertaa. Ohjelma on vieraspainotteinen, mutta väliin mahtuu myös kaksi sitäkin maukkaampaa kotiottelua. Kuukauden puolenvälin jälkeen vieraaksi Ouluun saapuu liigasta pudonnut FC Lahti ja neljä päivää myöhemmin on luvassa Pohjois-Suomen derby osa 2. Oli nautinnollista pelata Raatissa ison yleisön edessä. Tulkaa jatkossakin meille 12.pelaajaksi, niin nautitaan yhdessä  jalkapallokesästä.

(Marko Kivilä kirjoittaa blogin OPS:n sivuille kerran kuukaudessa)