4-4-2 vai 4-3-3 vai jotain ihan muuta? Ehkä joulukuusi? Magneetteja on mukava liikutella fläppitaululla ja erilaiset kiemurat paperilla näyttävät ammattimaiselta, mutta miten fläppitaulun kuviot siirretään sujuvasti pelikentälle. Siinä on valmentajilla tekemistä. OPS:n brasilialaissyntyisen päävalmentajan, Luiz Antonion mukaan todella moni asia vaikuttaa joukkueen noudattamaan taktiikkaan.

– Ensimmäiseksi taktiikka riippuu aina siitä, missä ollaan töissä, ja ketä pelaajia on kädessä. Valmentajan täytyy yhdistää nämä asiat taktiikan kanssa. Pystyvätkö topparit avaamaan peliä? Onko iso vai nopea kärki? Syötetäänkö palloa jalkaan vai selustaan ja niin edelleen?

– Jos on nopeita pelaajia käytössä, niin taktiikka voi olla esimerkiksi 4-3-3. Yksi tärkeä asia taktiikkaa valittaessa on myös se, mistä taktiikasta pelaajat tykkäävät, ja mitkä ovat heidän vahvuuksiaan, sillä pelaajat ottavat lopulta vastuun asioiden toteuttamisesta. Tämäkin pitää yhdistää taktiikkaan.

Kysyttäessä Brasilian ja Suomen välisiä kulttuurieroja taktisissa asioissa, Antonio nostaa esille brasilialaisten hyökkääjien vapaat kädet.

– Brasiliassa keskikenttää pidetään todella tärkeänä alueena ja sen pitää osallistua puolustamiseen kurinalaisesti, mutta hyökkäys on vapaampaa aluetta. Siellä saa tehdä ja pitää uskaltaa tehdä omia asioita, mutta puolustuksen ja keskikentän pitää tietää tarkkaan, miten pelataan.

Antonion mukaan jonkun kenttäryhmityksen omaksuminen ei vie pelaajilta pitkään. Pääasia on, että harjoituskentällä tehdään niitä asioita, mitä halutaan pelissäkin tehdä. Esimerkiksi OPS:ssa on harjoiteltu pelinavaamista millintarkasti ja määrätietoisesti koko talven ajan. Yleisenä tapana Suomessa on, että erikoistilanteet käydään harjoituksissa läpi ennen jokaista ottelua. Ja sitten pelataan, pelataan ja pelataan. Erikokoisilla alueilla. Yhden kosketuksen peliä, kahden kosketuksen peliä, vapaata peliä ja kohta keskikentälle ilmestyy ”jokeri”, joka on aina pallollisten puolella ja niin edelleen. Välillä pilli soi ja Antonio raahaa jonkun pelaajan kädestä pitäen sinne, missä hänen pitäisi olla. Konkreettisia esimerkkejä siitä, miten pelitapaa harjoitellaan.

– Minun pitää vielä kehittää itseäni, sillä en ole valmis valmentaja. Haluan oppia ja kuunnella, miten eri valmentajat toimivat. Minusta Suomen Ykkönen on vaikea paikka valmentaa, koska täällä ei ole paljon tietoa toisista joukkueista, sillä pelejä ei televisioida. Muualla tiedetään tasan tarkkaan, miten toinen hyökkää ja mikä on niiden heikkous, mutta Suomen Ykkösessä se on vaikeaa. Veikkausliigassa on jo paljon helpompaa, kun UrhoTV näyttää pelejä.

Suomalaistunut brassivalmentaja lähtee otteluihin oman tekemisen kautta.

– Videolta voisi katsoa esimerkiksi vastustajan vahvuuksia ja heikkouksia. Ykkösessä minulla tulee ensin oma peliajatus ja vasta sen jälkeen otetaan huomioon vastustaja. Ketä heillä on kokoonpanossa ja niin edelleen.

Otteluun valmistavassa palaverissa Luiz Antonio vastaa aina kysymykseen: miten me voimme voittaa tämän ottelun. Sen jälkeen pukukopin seinälle teipataan tarkoin varjeltuja ruutupapereita ja valmentajan kädet alkavat liikkua fläppitaululla kuin korttipelin jakajalla konsanaan.

– Ensimmäinen kohta, mitä sanon ennen peliä, on ammattiylpeys. Taktiikasta ei enää puhuta paljoa ottelupalaverissa, sillä sitä on käyty koko viikko harjoituksissa läpi ja sen pitää riittää. Kerron, miten voimme voittaa pelin ja mitkä ovat vastustajan heikkoudet ja vahvuudet.

Puoliajan tapahtumat riippuvat siitä, missä tilanteessa tauolle lähdetään.

– Kaksi tai kolme kertaa kaudessa pukukopissa räjähtää, mutta yleensä rauhoitellaan ja keskitytään siihen, mitä pitää parantaa toisella jaksolla. Annan myös pelaajille aikaa puhua ja miettiä.

Joskus kuuluisat ruutupaperit revitään näyttävästi alas seinältä ja taktiikka vaihtuu tauolla uuteen.

– Totta kai pelin aikana voidaan muuttaa ja pitää uskaltaa muuttaa taktiikkaa. Annetaan ensin joukkueelle mahdollisuus noudattaa omaa taktiikkaa, mutta jos se ei tuo tulosta, niin sitten pitää muuttaa. Aina pelataan tuloksesta. Valmentaja sitten tekee muutoksen ja ottaa siitä vastuun, mutta muutoksen toteuttaminen kentällä on taas pelaajien vastuulla. Tuleeko vaihtoja, nostetaanko iso toppari kärkeen tai muutetaanko vaikkapa 3-5-2 vai mitä, mutta muutos pitää uskaltaa tehdä.

OPS-luotsi teki marraskuussa oppimatkan Belgiaan, missä hän näki kaksi Belgian liigan ottelua (KAA Gent – RAEC Bergen Mons ja R.S.C. Anderlecht – KAA Gent) sekä seurasi kolmet KAA Gentin edustusjoukkueen ja kahdet eri Anderlechtin akatemiajoukkueen (U17 ja U21) harjoitukset. Monen opin joukosta Antonio nostaa yhden tärkeän palasen tapetille.

– Suomessa ravintopuoli ei ole riittävällä tasolla. Esimerkiksi siellä Belgiassa koko KAA Gentin joukkue söi yhdessä jo kaksi päivää ennen ottelua. Kun syödään yhdessä, tiedetään, mitä syödään ja siellä ollaan yhdessä. Ravintopuoli on erittäin tärkeä osa valmistautumista.

Antonio muistuttaa jatkuvasti itseään myös paljon arvostamansa José Mourinhon sanoilla.

– Niin kuin hän on sanonut, valmentajan pitää opiskella koko ajan ja hakea uusia juttuja, jotta voi menestyä. Valmentajakaan ei voi pysähtyä, vaan koko ajan pitää kehittyä.

(Kirjoitus on julkaistu OPS:n kausisanomissa)