Sarjaan suurimpana ennakkosuosikkina lähtenyt Valkeakosken Haka saapuu Oulun Palloseuran punnittavaksi tulevana maanantaina. Viime kauden päätteeksi Veikkausliigasta pudonnut Haka pelaa vasta kolmatta kauttaan divarissa sitten vuoden 1950. Joka kerta Haka on noussut nopeasti takaisin liigaan (1973 ja 1997) ja nousua se tavoittelee nytkin kaikki ennakkosuosikin paineet niskassaan.

– Maanantaina vastustaja kovenee ainakin paperilla. Hakassakaan ei varmasti olla tyytyväisiä tämän hetkiseen tilanteeseen, sillä he olivat ennen kauden alkua vielä suurempi suosikki kuin SJK. Vaikea peli on odotettavissa, OPS:n päävalmentaja Luiz Antonio ennakoi.

– Me olemme treenanneet hyvin ja joka päivä on tehty kovasti töitä. Joukkueessa on hyvä ilmapiiri, vaikka totta kai, voitot toisivat vielä enemmän hymyä pukukoppiin, hän lisää.

FC Hakan rosteri on täynnä mielenkiintoisia ja kovia nimiä: Haitin maajoukkueessakin esiintynyt toppari Regillio Nooitmeer, Dema, Sasha ”Vallun poika” Popovitch, Tomi Petrescu, Jussi Aalto ja Eetu Muinonen muutamia mainitakseni. Päävalmentaja Harri Kampmanin tilalle on nostettu kakkosvalmentaja Asko Jussila, jonka johdolla Haka on ehtinyt pelata vasta yhden ottelun: Haka – AC Kajaani 1 – 0.

– Viime aikoina me olemme puhuneet paljon siitä, että ”uskalla pelata omaa peliä omalla tasolla ja olla rohkea”. Sitä on painotettu nyt paljon. Sen jälkeen on valmentajien tehtävä kertoa vastustajan vahvuudet ja heikkoudet, mutta ennen kaikkea omaa suoritusta olemme käyneet nyt läpi, Antonio raottaa.

Sarjataulukossa Haka (19 pistettä) on toisena heti SJK:n (26 pistettä) perässä. OPS on edelleen seitsemäntenä 12 pistettä keränneenä. Haka peittosi OPS:n toukokuun alussa Tehtaan kentällä maalein 3 – 1. Oululaisten kannalta lohdullisempi tilastofakta on se, että Haka on onnistunut keräämään vieraskentiltä ainoastaan viisi pistettä tähän mennessä.

– Jos meillä on tarpeeksi nälkää, taistelua, tahtoa ja onnistumme hyvin omassa suorituksessamme, silloin on mahdollista voittaa Haka. Se on aivan varma, Antonio valaa.

OPS:n nigerialaiskärki Elijah Cristopher palasi kokoonpanoon jo Tampereella, mutta Pekka Räisäsen (takareisi) pelikunnon yllä leijailee kysymysmerkkejä. Jean Fridolin Nganbe Nganbe (olkapää) on sivussa pari viikkoa, Lawrence Chiedozie (polvi) vielä viikon. Hakan käyttöön vapautuu pelikiellossa olleet Dema ja Marco Matrone. Venance Zézé ja Olukorede Aiyegbusi ovat kärsineet pienistä vammoista, joten heidän pelaamisensa on epävarmaa. Haka odottelee pelilupaa armenialaispelaaja Arman Melkonyanille – nähtäväksi jää, pelaako mies vielä Raatissa.

Perinteikäs ja menestynyt Valkeakosken Haka omaa niin ikään perinteikkään ja menestyksekkään OPSin kanssa paljon yhteistä historiaa, joka on oululaisittain mukavaa luettavaa. Vuoden 1980 Suomen mestaruus ratkesi OPS:lle juuri Hakaa vastaan Raatissa. Haka on voittanut yhdeksän Suomen mestaruutta, joista viimeisimmän vuonna 2004. Mestaruuksien lisäksi Tehtaan kentällä on nosteltu Suomen Cup -pystiä peräti 12 kertaa.

OPS – Haka maanantaina 1.7. kello 18.30, Raatin stadion. Tervetuloa!

>> Lipunmyynti

(Toimitus)

Kausi on edennyt siihen pisteeseen, että on aika kohdata avausvastustaja Tampereen Ilves toistamiseen. Kolmannes otteluista on takana ja kaikki joukkueet on kohdattu kertaalleen. OPS ja Ilves päättivät kauden avauksensa 0 – 0-tasatulokseen.

– Siitä ei ole kauaa, kun kohtasimme Ilveksen. En muista tarkalleen, miten he pelaavat, mutta varmasti heillä on samat aseet kuin monilla muillakin: yksinkertaista peliä, ei riskejä, puolustaminen ja vastahyökkäykset. Vain muutamat joukkueet tässä sarjassa pelaavat yrittäen kontrolloida palloa. Muut odottavat, mitä vastustaja tekee. Tuleva ottelu on vieraspeli, joten luulenpa, että Ilves yrittää olla hyökkäävä kotikentällään, OPS-toppari Piotr Gurzeda arvelee.

Oulun Palloseura (12 pistettä) löytyy sarjataulukon seitsemänneltä sijalta vain kolme pinnaa neljäntenä olevaa Ilvestä (15 pistettä) perässä. Tasaisessa taulukossa voitto kohentaisi OPS:n asemaa huomattavasti.

– Hävettää, että olemme näin alhaalla sarjataulukossa tällä hetkellä. Luulenpa, että koko joukkue tuntee samoin ja teemme kaikkemme muuttaaksemme tilannetta. Toivon, että se muuttuisi jo pian ja voimme aloittaa marssin kohti taulukon huippua. Mielestäni meidän pelaaminen on parantunut ja meillä on kova joukkue, joten se on kyllä mahdollista, puolalaistoppari valaa.

OPS palasi viime kierroksella voittojen tielle kukistamalla Jipon Raatissa maalein 2 – 0. Ilves palasi voittokantaan kolmen pelin jälkeen kaatamalla AC Kajaanin 1 – 2.

– Meidän pitää olla tiiviinä ja luottaa omiin taitoihimme Ilvestä vastaan, ja totta kai, meidän pitää tehdä enemmän maaleja kuin he.

Viime kaudelle Ykköseen noussut Ilves on osoittanut sitkeyttä kääntämällä tiukkoja pelejä voitoiksi ja tappioita tasureiksi. Tamperelaisilla onkin varsin kokenut nippu Ykköseen: Antti Ojanperä (ex-Haka), Jonne Hjelm (ex-Haka) Heikki Aho (ex-Jaro) ja Toni Kallio (ex-Huuhkaja) muutamia mainitakseni. Viime kaudella Kakkosessa 26 maalia mättänyt Ilves-hyökkääjä Kalle Multanen on jatkanut verkon heiluttelua myös Ykkösessä. Multanen jakaa maalintekijätilaston kärkipaikan seitsemällä osumallaan yhdessä SJK:n Toni Lehtisen kanssa.

– Meidän pitää olla rohkeita, pelata sydämestä ja auttaa toinen toisiamme. Päävalmentajamme on painottanut, että hän haluaa meidän olevan pelaava joukkue, ja että olemalla kurinalaisia me voimme voittaa minkä tahansa joukkueen tässä sarjassa, Gurzeda kertoo.

– Olemme harjoitelleet koko viikon tätä varten, nyt pitää vain kerätä satoa tehdystä työstä. Itse teen parhaani ja autan joukkuetta voittamaan. Se tarkoittaa niitä asioita, mitä valmentaja odottaa: taistelua, mutta samalla pelistä nauttimista, hän lisää.

Palloseuran riveistä puuttuu parin viikon päivät olkapääleikkauksesta toipuva Jean Fridolin Nganbe Nganbe. Kysymysmerkkejä leijailee takareiden Jippoa vastaan reväyttäneen Pekka Räisäsen sekä sitkeästä nivusvammasta edelleen kärsivän Elijah Christopherin yllä. Lievää polvivammaa potevan Lawrence Chiedozien kunto ratkeaa pelipäivänä. Ilveksen kokoonpanosta puuttuu takareittä poteva Toni Kallio ja pitkäaikaistoipilaat Ville Salonen, Vili-Atte Mäkinen ja Arto Lindberg.

Ilves – OPS torstaina 27.6. kello 18.30, Tammela.

(Toimitus)

Suomen klikatuin jalkapalloilija, Joensuun Jipon maalivahti Lassi Hurskainen johdattaa joukkonsa keskiviikkona Raatin stadionille. Yli 14 miljoonaa katsojaa YouTuben temppuvideoillaan kerännyt Hurskainen on tunnettu erityisen tarkasta ja puhtaasta potkutekniikastaan. Hurskainen lukeutuu niihin harvoihin veskareihin, jotka ovat onnistuneet maalinteossa. Nykyinen Jippo-vahti täräytti avauspotkun yhdellä pompulla vastustajan verkkoon muutama vuosi takaperin Kakkosessa.

Lähes OPS:n maalille yltävien avauspotkujen lisäksi Jipon vaarallisuus on hyvin oululaisten tiedossa.

– Kaikki tietävät, miten Jippo pelaa. He puolustavat tiiviisti ja sieltä pitäisi löytää aukot. Tarvitsemme siihen luovuutta ja kärsivällisyyttä hyökkäyspäässä. Olemme päästäneet seitsemän maalia kahdessa viime pelissä omiin, joten oman puolustuspelin kautta lähdemme. Ihan varmasti saamme ainakin sen yhden maalin ja sehän riittää, jos puolustamme nollan, OPS-pakki Iiro Vandell asettelee.

– Viime harjoituksissa on painotettu joukkuepelaamista ja varsinkin koko joukkueena puolustamista on treenattu paljon. Se on avain Jippoa vastaan, että pelataan tiiviinä, sillä Jippo lähtee nopeasti vastahyökkäyksiin. Nukahduksia ei kestä tulla, hän lisää.

Sitkeänä vastustajana tunnettu Jippo on kuuluisa viime hetken maaleistaan ja varsinkin viime hetken tasoitusmaaleistaan. Joensuulaisten viiden pinnan pistepussi koostuu kahdesta tasurista (Viikingit ja Haka) ja yhdestä voitosta (AC Kajaani). Tappion Jippo on kohdannut viidesti. OPS:lla on kasassa yhdeksän pinnaa kahdeksasta ottelusta. Jippo nappasi viime kierroksella kauden avausvoittonsa Valtteri Nykäsen osumalla AC Kajaanista, kun taas OPS on hukannut johtoaseman kahdessa viime pelissään. Siltä osin Palloseura tulee taatusti pesemään kasvonsa keskiviikkona.

– Tiedämme, että pystymme pelaamaan paljon paremmin kuin parin viime ottelun tulokset antavat ymmärtää. On vain pidettävä itseluottamus korkealla, Vandell valaa.

Molemmat joukkueet ovat liikkeellä terveillä miehistöillä. Pitkään sivussa ollut OPS-hyökkääjä Elijah Christopher saattaa palata kokoonpanoon jo keskiviikkona. Jipon poissaolijat löytyvät vaihtopenkin takaa, sillä joukkueen valmennuskaksikko Jarmo Korhonen – Tero Tahvanainen ovat toimitsijakiellossa SJK:ta vastaan saamiensa ulosajojen myötä.

OPS – Jippo keskiviikkona 19.6. kello 18.30, Raatin stadion. Tervetuloa!

>> KATSO Lassi Hurskaisen YouTube-kanava

(Toimitus)

Saint Vincent ja Grenadiinit on pieni saarivaltio Karibianmerellä. Suomalainen osaa hahmottaa Oulun Palloseuran laitahyökkääjä Cornelius Stewartin kotimaan maailman kartalle vasta sen jälkeen, kun kerrotaan St. Vincentin olevan Trinidad & Tobagon naapurisaari. Stewart on kaukana kotoa. 8534 kilometrin päässä odottelee muun muassa OPS-laiturin yksivuotias tytär.

– Olen kotoisin suurperheestä. Perheeni on lämmin ja rakastava ja he ovat aina tukeneet minua valinnoissani. Minulla on ihana yksivuotias tytär, jota rakastan koko sydämestäni. Olen kotoisin Questellesin kylästä, joka on mukavaa asuinaluetta. Sillä alueella ei ole paljoa rikollisuutta, eikä väkivaltaa, vaan siellä on  paljon lämpimiä ja ystävällisiä ihmisiä, Stewart kertoo.

St. Vincentin saarelta on noin 45 minuutin lentomatka Trinidad & Tobagoon, jonka pikajuoksijat ovat suomalaiselle urheilukansalle tv:stä tuttuja. Myös Stewartin pohkeissa virtaa karibialainen ”pikajuoksijan veri”. Satanen taittuu 10,77 sekuntiin eli mies juoksisi Suomen mestaruuskisoissa itsensä palkintokorokkeelle milloin vain. Jalkapallo on kuitenkin se rakkain laji, vaikka Stewart on harrastanut myös yleisurheilua, lentopalloa ja krikettiä.

– Olen aina potkiskellut palloa ja kikkaillut pallon kanssa. Minua on aina kiinnostanut nähdä ja temppuilla, mitä kaikkea pienen pallon kanssa voi tehdä. Niistä ajoista lähtien olen halunnut tehdä jalkapallosta ammatin ja oppia lajista niin paljon kuin mahdollista.

Leppoisa kaveri nauttii Suomen kesästä täysin rinnoin, vaikkei Skandinavian ilmasto pärjääkään kuvankauniille Karibianmeren ilmastolle.

– Kotimaassani lämpötila on aina yli 30 astetta.  Sanoisin, että pääkaupunki Kingstown on saaren parasta aluetta, sillä sieltä saa kaiken tarvittavan yhdellä kertaa. Kun vertaa Suomeen, niin oudoin asia ja suurin ero on juuri ilmasto. Toisaalta Suomi on kehittyneempi ja vakaampi kuin St. Vincent.

Stewart löysi Ouluun agenttinsa kautta. Ennen OPSiin tuloa hän oli Veikkausliigaseura  Myllykosken Pallon testissä.
Stewart on pelannut viimeksi Trinidad & Tobagon pääsarjassa Caledonia AIA:n joukkueessa, jonka kotistadion vetää 24 000 katsojaa.

Uransa parhaat kokemukset hän on tähän mennessä saanut Kanadan ja Yhdysvaltojen yhteisestä pääsarjasta, MLS-liigasta. Stewart pelasi kausilla 2009-2012 Vancouver Whitecapsin organisaatiossa.

– Se on paras kokemukseni tähän asti. Kun aloitin siellä, minut valittiin vuoden tulokkaaksi ja se teki kokemuksesta tietysti vielä paremman, laulava pikakiituri muistelee.

Stewart on kulkenut reilun satatuhatpäisen kansan maajoukkueeseen kaikkien mahdollisten poikien ja nuorten maajoukkueiden kautta.

23-vuotias jalkapalloilija tähyää urallaan vielä paljon Suomen kenttiä suuremmille areenoille.

– Tavoitteenani on päästä pelaamaan Euroopan huippuliigoihin.

(Kirjoitus on julkaistu OPS:n kausisanomissa)

Suomen A-maajoukkueen menestyminen tulevaisuudessa riippuu siitä, mitä juniorivalmentajat tekevät tällä hetkellä 10-12-vuotiaiden poikien kanssa. Tämä on Oulun Palloseuran päävalmentaja Luiz Antonion mukaan fakta, joka pitää uskaltaa myöntää.

– Suomen on pakko päästä pian arvokisoihin, jotta jalkapallossa saadaan buumi aikaiseksi. Keihäänheitossa, jääkiekossa ja mäkihypyssä Suomi on ottanut paljon mitaleita, mutta fakta on se, ettei jalkapallo ole tuonut mitään. Se pitää uskaltaa myöntää, suomalaistunut brassivalmentaja aloittaa.

Antonio kaipaa suomifutikseen ennen kaikkea uutta punaista lankaa.

– Tulevaisuudessa, ehkä 5-10 vuoden kuluttua, Suomi voi onnistua pääsemään arvokisoihin. Se vaatii sitä, että meillä on tarpeeksi koulutettuja valmentajia opettamassa junioreille, mikä on ammattimaista. Nyt pitäisi miettiä, mikä on ollut Suomen pääpointti viimeisen 20 vuoden ajan. Se ei selvästikään ole tuonut tulosta, joten sitä pitää muuttaa.

– Onko Suomi seurannut Englannin tyyliä 20 vuoden ajan vai mitä? Nyt on aika tehdä muutos, sillä tulosta ei ole tullut tällä tyylillä, eikä Englantikaan ole voittanut lähiaikoina mitään. Onko nyt Saksan aika? Pitäisikö ottaa mallia, miten siellä tehdään asioita? Espanjan aika on ollut viimeiset vuodet, mutta tuleeko nyt Saksan vuoro, Antonio kyselee.

Suomen korkein sijoitus FIFA:n ranking-listalla on vuoden 2007 maaliskuun 33. sija. Tuoreimmalla listalla Suomi on vajonnut sijalle 82. Pudotusta kuudessa vuodessa on tullut peräti 49 pykälää!

– Pitää muistaa, että reilut kymmenen vuotta sitten Suomi oli todella lähellä päästä kisoihin, jopa MM-kisoihin. Oli Jari Litmanen, Sami Hyypiä ja maalivahtiosastolla Antti Niemi ja Jussi Jääskeläinen. Se oli silloin pienistä asioista kiinni. Mutta ajatelkaa, että Brasiliakin on nykyään vasta sijalla 19!

Suomalaisen jalkapallon ydinongelmaa ei OPS-luotsi kauaa mieti.

– Suomella on aina ollut se ongelma, ettei hyökkäyksessä ole maalintekijöitä. Toivon, että juniorivalmentajat lähtisivät Palloliiton tuella kehittämään Suomelle parempia hyökkääjiä. Yksi asia, mikä Suomesta puuttuu, on hyökkääjien ylimääräiset maalintekoharjoitukset.

Antonion mukaan Suomen pienet resurssit ja pieni pelaajamassa venyvät tällä hetkellä äärimmilleen.

– Mixu Paatelainen on tehnyt, mitä pystyy. Esimerkiksi Espanjaan vastaan oli todella hyvä tulos (1 – 1), vaikka puolustimme koko 90 minuuttia. Ei Suomi voi lähteä hyökkäämään Espanjaa vastaan. Minä kunnioitan aina toisten valmentajien filosofiaa ja tuossakin ottelussa Paatelainen teki, mitä pystyi. Aina pitää mennä niiden pelaajien mukaan, mitä valmentajalla on kädessä.

OPS-käskijän mielestä Huuhkajilla on kaksi pelillistä johtohahmoa (Niklas Moisander ja Roman Eremenko), jotka ovat iän puolesta vielä pitkään maajoukkueessa runkona.

– Toivon myös, että Teemu Pukki onnistuisi olemaan se maaleja tekevä hyökkääjä. Olen täysillä hänen puolellaan.

Jalkapallossa on nähty kymmeniä kertoja pienten maiden tuhkimotarinoita. Esimerkiksi Tanskan (1992) ja Kreikan (2004) EM-kullat. Ehkä eräänä päivänä Suomessakin kerrotaan menestystarinaa.

– Viro oli todella lähellä päästä vuoden 2012 EM-kisoihin, joten miksi ei Suomikin. Muutetaan ajattelua ja mietitään, mitä teemme tällä hetkellä 10-12-vuotiaiden kanssa. Sieltä nousevat tulevaisuuden pelaajat. Tämä on se pointti, millä Suomi voi menestyä.

(Kirjoitus on julkaistu OPS:n kausisanomissa)

Kun Oulun Palloseuran mestaruusvuosien legendaarinen maalivahti Jukka ”Näppy” Rantanen muistelee asioita yli 30 vuotta taaksepäin, nousee hänellä päällimmäisenä mieleen kaksi asiaa: Suomen mestaruudet ja Liverpoolin kohtaamiset. Eipä entinen OPS-vahti malta olla kertomatta pukukoppitarinoitakaan, joiden päivänvalonkestävyyttä hän empii vielä 30 vuoden jälkeen.

– Päällimmäisenä on mielessä se, miten hyviä me oltiin mestaruusvuosina. Vaikka joku oli lähellä, niin aina me pystyttiin kaivamaan se voitto tai tasapeli, mitä milloinkin tarvittiin. Esimerkiksi toisena mestaruusvuonna (1980) me tarvittiin tasapeli Hakaa vastaan viimeisessä ottelussa ja se me kaivettiin. Aika paljon tuli otettua sellaisia ärsyttäviä 1 – 0-voittoja, joissa naapuri ei juuri päässyt palloon käsiksi, Rantanen muistelee ylpeänä.

– Joukkue pelasi hyvin yhteen ja siinä oli kaikki kohdillaan. En ole nähnyt Suomessa vielä tänä päivänäkään sellaista pelisilmää, mikä oli esimerkiksi Eero Rissasella. Hän dominoi peliä monella tavalla ja voitti järjestään kaikki pääpallot sijoittumisellaan myös kaksimetristä Hakassa ja RoPS:ssa pelannutta Juuso Heliniä vastaan, joka pelasi siihen aikaan myös lentopalloa ja hänellä oli huikea ponnistusvoima. Eipä hänkään pärjännyt Eerolle, Kajaanissa nuoruusvuotensa viettänyt Rantanen jatkaa.

Mestarivahti kerran aloitti tarinoinnin aikansa taitavimmasta keskikenttämiehestä, Eero Rissasesta, niin annetaanpa Rantasen jatkaa.

– Rissasella meni ensimmäisen Liverpool-ottelun alkulämmittelyssä akillesjänne poikki. Hän näytti sitä minulle, että ”katoppa, mikä tuossa” ja sanoi, etten saa kertoa kenellekään. Hänen pohje oli noussut varmaan polvitaipeeseen ja siinä oli sellainen nyrkin kokoinen patti. No, lopulta lääkäri huomasi sen, eikä Eero päässyt kentälle.

Pieni kiusanteko ja pukukoppihuumori kuuluvat joukkueurheiluun. Silloin, kun siitä saa vuorollaan jokainen osansa, on se omiaan nostamaan joukkuehenkeä. Ole hyvä Jukka Rantanen.

– Tämä voi olla sellainen juttu, mitä ei ehkä kestäisi kertoa vieläkään. Meidän britit (Hugh Smith ja ”Keke” Armstrong) piilottivat nimittäin erään pelaajan kassiin naisen alusvaatteita ja hänen vaimo löysi ne kotona. Oli vissiin sen verran pahana, että seuraavissa treeneissä ois kyllä meidän brittipojille käynyt huonosti, ellei me ois menty väliin.

Seuraavaksi Rantasella tulee mieleen 15-vuotiaana OPS:n edustujoukkueen liittyneen Miika Juntusen ”kastajaiset”.

– Juntunen tuli nuorena poikana joukkueeseen ja häntä koulutettiin aika raa´alla kädelle. Ei nyt mitään aivan älytöntä, mutta tyhmiä juttuja kuitenkin. Kerran hän nimittäin sai ”kuumaa vettä” kintuilleen suihkussa.

Tarkennetaan sen verran lämpimän veden takana ”pissapoikana” toimi eräs kuopiolaislähtöinen irvileuka. Antaapa Rantasen jatkaa.

– Sitten yksi juttu, kun minä olin vasta tullut OPSiin ja meillä oli peli Mikkelissä. Silloin oli valmentajana Teemu Partanen, joka oli tunnettu siitä, että hänellä oli huonot vatsahermot. Hän kävi monesti syljeskelemässä WC:ssä ennen peliä. Niin hän teki nytkin, mutta jätkät olivat käyneet paskomassa vessaan ja jättäneet sen vetämättä. Partasella taisi oksennus lentää ja hän palasi koppiin sanoen, että ”kyllä on jätkillä huumoria”.

Legendaarisimmat sattumukset osuivat kauden 1981 maalikuninkuuden voittaneen Juhani Himangan kohdalle.

– ”Hiski” oli myös yhdenlainen värkki. Maalintekijä, joka nautiskeli siitä, kun sai ällyyttää vastustajaa, kuljettaa palloa ja lopulta tehdä maalin.

– Oltiin kerran menossa Helsinkiin pelireissulle lentokoneella ja ”Hiski” tuli autolla Kemistä Ouluun tyttöystävänsä kanssa.  He ajoivat matkalla kolarin ja jatkoivat matkaa taksilla. Hän soitti jostain, että pidätelkää lentokonetta, sillä hän on myöhässä. No eihän lentokonetta voinut pidätellä kovin kauaa ja lopulta kippari ajoi kiitotien päähän ja löi kaasukahvan pohjaan, mutta löysäsi sen pian. Kaikki ihmettelivät, että mitä tapahtuu ja silloin ”Hiski” nousi paloauton tikkailla lentokoneen peräovesta sisään ja sanoi kevyellä ärrä-viallaan, että ”perkele jätkä, meinasitte jättää minut”.

Liverpoolin pelaajien mielestä Raatin silloinen kenttä muistutti muodoltaan (muttei tasaisuudeltaan) biljardipäytää.

– Sitten, kun pelattiin Liverpoolissa ja noustiin katsomaan kenttää, niin ”Hiski” totesi taas kevyellä ärrä-viallaan, että ”Perkele, mitenhän päin täällä pelataan”. Ja olihan se kenttä leveydeltään kuin eri maailmasta. Ja sillähän Liverpool hajotti meidän puolustuksen Anfieldillä (leveä kenttä), kun meidän äijät olivat aivan puhki.

”Näppy” muistelee hymyllä myös niitä hetkiä, kun Oulun Palloseuran miehet ryntäävät maalaispoikina Liverpoolin fanikauppaan ostoksille heti paikalle päästyään.

– Liverpool oli tuohon aikaan maailman ykkösjoukkue ja se taisi voittaa Maailman Cupinkin kaksi kertaa. Skotlannin mestarin FC Aberdeen se voitti muistaakseni 5 – 0, että siihen nähden me laitettiin Liverpoolille lujasti hanttiin, vaikka nokkiin saatiinkin.

Liverpoolissa heti bussista astuttuaan Rantanen joutui brittimedian haastatteluun – lyhyellä englannilla. Seuraavan päivän lehteä lukiessaan hän ihmetteli:

– Mikä helvetin ” unorthodox” minä olen, että uskonasioistako ne tekivät lehtijutun. Se taisi sitten olla ”Keke”, joka lopulta suomensi, että se ei tarkoita epä-ortodoksista, vaan epätyypillistä. Minusta kirjoitettiin, että olen epätyypillinen maalivahti, Rantanen naureskelee.

Vuoden 1979 mestarivalmentaja Jukka Tiitinen oli aikaansa edellä, sillä hän oli ohjeistanut Rantasen pelaamaan kaukana maalivahdin alueelta nykymaalivahtien tavoin varsinkin silloin, kun joukkue oli tappioasemassa.

– Rissasen Eero nousi ylöspäin ja minä pelasi liberona. Olin kuitenkin nopeajalkainen ja tulihan siinä katkottua melkoinen määrä pitkiä syöttöjä, Rantanen kertaa.

Palataan Englantiin vielä hetkeksi.

– Mentiin hotellin saunaan ja siellä istui eräs gentlemanni pyyhe lanteille lukemassa sanomalehteä. Se taisi olla Ahosen Matti, joka heitti täyden ämpärillisen vettä kiukaalle ja silloin gentlemanni keräsi lehtensä ja lähti saunasta kovaa kyytiä.

Palloseuralla oli 1980-luvun taitteessa aikansa ylivoimaisesti taitavin joukkue kasassa. Rantanen muistaa vieläkin muutamien pelaajien erityistaidot kuin eilisen päivän.

– Meillä oli paljon maajoukkuetason kavereita ja osan olisi pitänyt olla maajoukkueessa. Seppo Pyykkö oli yksi aikansa taitavimpia pallonkäsittelijöitä ja Aki Lahtinen oli kovaluu alakerrassa, joka aloitti ensimmäisenä pitkät rajaheitot. Sitten oli Ari Heikkinen, jonka kanssa oma maalivahtikin sai olla tarkkana, kun Ari keksi milloin mitäkin arvoituksellista: pyöräytti pallon takaisin maalivahdille tai päästi pallon tulemaan längeistään.

– Eero Rissasesta vielä sen verran, että myös HJK:n Atik Ismail törmäsi häneen joka kerta. Eero hoiteli hänet pelisilmällään ja lopulta hänellä meni hermot Rissasen kanssa. Leo Houtsonen oli maajoukkuekalustoa ja todella luotettava pelaaja. Meillä oli erittäin vahva keskiakseli, Rantanen luettelee esimerkkejä.

Kaikki loppui aikanaan.

– Seura maksoi mestaruuksista kovan hinnan, mutta kyllä ne ovat kivoja muistoja vieläkin. Kun joskus näkee vanhoja valokuvia, niin tulee sellainen olo, että on tullut todella saavutettua jotain, sittemmin sotilasuran tehnyt Rantanen päättää.

OPS:n silloinen puheenjohtaja, nykyinen kunniapuheenjohtaja, Matti Heikkinen lausui hallituksen kokouksessa kuuluisat sanat. ”Hyvät ystävät. Meillä on nyt kaksi Suomen mestaruutta. Ne molemmat ovat maksaneet meille puoli miljoonaa markkaa. Otammeko vielä kolmannen?” Huoneeseen laskeutui syvä hiljaisuus.

(Arkisto kirjoitus on julkaistu OPS:n kausisanomissa)

4-4-2 vai 4-3-3 vai jotain ihan muuta? Ehkä joulukuusi? Magneetteja on mukava liikutella fläppitaululla ja erilaiset kiemurat paperilla näyttävät ammattimaiselta, mutta miten fläppitaulun kuviot siirretään sujuvasti pelikentälle. Siinä on valmentajilla tekemistä. OPS:n brasilialaissyntyisen päävalmentajan, Luiz Antonion mukaan todella moni asia vaikuttaa joukkueen noudattamaan taktiikkaan.

– Ensimmäiseksi taktiikka riippuu aina siitä, missä ollaan töissä, ja ketä pelaajia on kädessä. Valmentajan täytyy yhdistää nämä asiat taktiikan kanssa. Pystyvätkö topparit avaamaan peliä? Onko iso vai nopea kärki? Syötetäänkö palloa jalkaan vai selustaan ja niin edelleen?

– Jos on nopeita pelaajia käytössä, niin taktiikka voi olla esimerkiksi 4-3-3. Yksi tärkeä asia taktiikkaa valittaessa on myös se, mistä taktiikasta pelaajat tykkäävät, ja mitkä ovat heidän vahvuuksiaan, sillä pelaajat ottavat lopulta vastuun asioiden toteuttamisesta. Tämäkin pitää yhdistää taktiikkaan.

Kysyttäessä Brasilian ja Suomen välisiä kulttuurieroja taktisissa asioissa, Antonio nostaa esille brasilialaisten hyökkääjien vapaat kädet.

– Brasiliassa keskikenttää pidetään todella tärkeänä alueena ja sen pitää osallistua puolustamiseen kurinalaisesti, mutta hyökkäys on vapaampaa aluetta. Siellä saa tehdä ja pitää uskaltaa tehdä omia asioita, mutta puolustuksen ja keskikentän pitää tietää tarkkaan, miten pelataan.

Antonion mukaan jonkun kenttäryhmityksen omaksuminen ei vie pelaajilta pitkään. Pääasia on, että harjoituskentällä tehdään niitä asioita, mitä halutaan pelissäkin tehdä. Esimerkiksi OPS:ssa on harjoiteltu pelinavaamista millintarkasti ja määrätietoisesti koko talven ajan. Yleisenä tapana Suomessa on, että erikoistilanteet käydään harjoituksissa läpi ennen jokaista ottelua. Ja sitten pelataan, pelataan ja pelataan. Erikokoisilla alueilla. Yhden kosketuksen peliä, kahden kosketuksen peliä, vapaata peliä ja kohta keskikentälle ilmestyy ”jokeri”, joka on aina pallollisten puolella ja niin edelleen. Välillä pilli soi ja Antonio raahaa jonkun pelaajan kädestä pitäen sinne, missä hänen pitäisi olla. Konkreettisia esimerkkejä siitä, miten pelitapaa harjoitellaan.

– Minun pitää vielä kehittää itseäni, sillä en ole valmis valmentaja. Haluan oppia ja kuunnella, miten eri valmentajat toimivat. Minusta Suomen Ykkönen on vaikea paikka valmentaa, koska täällä ei ole paljon tietoa toisista joukkueista, sillä pelejä ei televisioida. Muualla tiedetään tasan tarkkaan, miten toinen hyökkää ja mikä on niiden heikkous, mutta Suomen Ykkösessä se on vaikeaa. Veikkausliigassa on jo paljon helpompaa, kun UrhoTV näyttää pelejä.

Suomalaistunut brassivalmentaja lähtee otteluihin oman tekemisen kautta.

– Videolta voisi katsoa esimerkiksi vastustajan vahvuuksia ja heikkouksia. Ykkösessä minulla tulee ensin oma peliajatus ja vasta sen jälkeen otetaan huomioon vastustaja. Ketä heillä on kokoonpanossa ja niin edelleen.

Otteluun valmistavassa palaverissa Luiz Antonio vastaa aina kysymykseen: miten me voimme voittaa tämän ottelun. Sen jälkeen pukukopin seinälle teipataan tarkoin varjeltuja ruutupapereita ja valmentajan kädet alkavat liikkua fläppitaululla kuin korttipelin jakajalla konsanaan.

– Ensimmäinen kohta, mitä sanon ennen peliä, on ammattiylpeys. Taktiikasta ei enää puhuta paljoa ottelupalaverissa, sillä sitä on käyty koko viikko harjoituksissa läpi ja sen pitää riittää. Kerron, miten voimme voittaa pelin ja mitkä ovat vastustajan heikkoudet ja vahvuudet.

Puoliajan tapahtumat riippuvat siitä, missä tilanteessa tauolle lähdetään.

– Kaksi tai kolme kertaa kaudessa pukukopissa räjähtää, mutta yleensä rauhoitellaan ja keskitytään siihen, mitä pitää parantaa toisella jaksolla. Annan myös pelaajille aikaa puhua ja miettiä.

Joskus kuuluisat ruutupaperit revitään näyttävästi alas seinältä ja taktiikka vaihtuu tauolla uuteen.

– Totta kai pelin aikana voidaan muuttaa ja pitää uskaltaa muuttaa taktiikkaa. Annetaan ensin joukkueelle mahdollisuus noudattaa omaa taktiikkaa, mutta jos se ei tuo tulosta, niin sitten pitää muuttaa. Aina pelataan tuloksesta. Valmentaja sitten tekee muutoksen ja ottaa siitä vastuun, mutta muutoksen toteuttaminen kentällä on taas pelaajien vastuulla. Tuleeko vaihtoja, nostetaanko iso toppari kärkeen tai muutetaanko vaikkapa 3-5-2 vai mitä, mutta muutos pitää uskaltaa tehdä.

OPS-luotsi teki marraskuussa oppimatkan Belgiaan, missä hän näki kaksi Belgian liigan ottelua (KAA Gent – RAEC Bergen Mons ja R.S.C. Anderlecht – KAA Gent) sekä seurasi kolmet KAA Gentin edustusjoukkueen ja kahdet eri Anderlechtin akatemiajoukkueen (U17 ja U21) harjoitukset. Monen opin joukosta Antonio nostaa yhden tärkeän palasen tapetille.

– Suomessa ravintopuoli ei ole riittävällä tasolla. Esimerkiksi siellä Belgiassa koko KAA Gentin joukkue söi yhdessä jo kaksi päivää ennen ottelua. Kun syödään yhdessä, tiedetään, mitä syödään ja siellä ollaan yhdessä. Ravintopuoli on erittäin tärkeä osa valmistautumista.

Antonio muistuttaa jatkuvasti itseään myös paljon arvostamansa José Mourinhon sanoilla.

– Niin kuin hän on sanonut, valmentajan pitää opiskella koko ajan ja hakea uusia juttuja, jotta voi menestyä. Valmentajakaan ei voi pysähtyä, vaan koko ajan pitää kehittyä.

(Kirjoitus on julkaistu OPS:n kausisanomissa)

Oulun Palloseuran rakennuttama jalkapallon harjoitushalli (70 x 45m) vihittiin käyttöön maaliskuun lopussa.

Paljon kiitosta saanut halli on ollut kovassa käytössä koko kevään ajan. Ensimmäinen täysi toimintavuosi alkaa 1. syyskuuta, kun joukkueet siirtyvät harjoittelemaan ulkokentiltä sisätiloihin.

– Nelivaiheinen hanke jatkuu nyt seuratalon rakentamisella, joka nousee harjoitushallin päätyyn. Harjoituskeskuksen kolmas vaihe on täysimittainen kilpailuhalli (110 x 75m), jolle haemme parhaillaan kaavamuutosta, koska emme saaneet kaavaa molemmille halleille samalla kertaa, hankkeen puuhamies OPS-manageri Miika Juntunen visioi.

– Neljäs vaihe on 7000 katsojan jalkapallostadion, jolle Oulun kaupunki lupasi paikan noin 20 vuotta sitten, kun Keskuskentän päälle tehtiin kerrostaloja ja parkkihalli. OPS aikoo lunastaa tuon lupauksen tekemällä jalkapallostadionin Castrenin tekonurmialueen päälle meidän harjoituskeskuksen viereen, hän jatkaa.

Parhaillaan rakennettavaan 1450 neliömetrin kokoiseen OPS:n seurataloon tulee lounasravintola, viisi kaksiota OPS:n pelaajien käyttöön, seitsemän toimistoa, 30-hengen neuvotteluhuone ja saunatilat, OPS:n edustusjoukkueen pukuhuone sekä neljä muuta pukuhuonetta suihku- ja WC-tiloineen harjoitushallin käyttäjiä varten. Kolmikerroksisen talon kellariin tulee OPS:n huoltajaa varten pyykkitupa, kuivaushuone ja varasto. Kellariin mahtuu näiden lisäksi vielä kuntosali, johon OPS etsii parhaillaan yrittäjää. Seuratalon pohjakerroksen väestönsuoja on mitoitettu jo valmiiksi alueelle myöhemmin rakennettavaa kilpailuhallia varten.

– Seuratalo on OPS:n kotipesä. Kaikki seuran toiminnot ja hallinto keskitetään sinne. Maksamme joka vuosi noin 25 000 euroa pelaajien asuntovuokria ja ruokailukuluja noin 13 000 euroa. Tämä tarkoittaa sitä, että säästämme seuratalon valmistuttua 38 000 euroa joka vuosi, Juntunen ynnää.

Kunnianhimoinen rakennushanke nostaa Oulun Palloseuran olosuhteet koko Skandinavian mittakaavassa todella korkealle tasolle.

 – OPS:n toiminta perustuu neljään kivijalkaan. Ensimmäinen on talous, joka meillä on vahva digitaulujen ja harjoitushallin myötä. Toinen on organisaatio, jota yritämme vahvistaa koko ajan. Kolmantena tulee olosuhteet, jotka tämä rakennushanke nostaa Suomen parhaalle tasolle. Vasta neljäntenä ajattelemme kilpailutoimintaa.

– Kun kolme ensimmäistä kivijalkaa ovat vahvoja, on puitteet kilpailutoiminnalle automaattisesti kunnossa ja joukkue tulee nousemaan ylöspäin, Juntunen sementoi.

Tuorein näyttö ensimmäisen kivijalan vahvuudesta saatiin toukokuussa, kun Oulun Palloseura-jalkapallo ry:n tilinpäätös valmistui. Seura teki päättyneellä tilikaudella 53 062,44 euron tuloksen. Voitollinen tilinpäätös on erityinen, kun huomioidaan, että tilikauden aikana OPS rakensi noin kahden miljoonan euron arvoisen harjoitushallin valmiiksi. Voitto käytetään seuratalon investointeihin. Harjoitushallin ja seuratalon yhteenlaskettu kustannusarvio on 4,5 miljoonaa euroa.

(Kirjoitus on julkaistu OPS:n kausisanomissa)

Jalkapallokausi on taas pyörähtänyt alkavan kesän merkiksi käyntiin. Ruoho vihertää ja mieli kirmaa kentille. Kaiken kaikkiaan, näin Ykkösen näkökulmasta tuleva kausi on varsin mielenkiintoinen. Odotettavissa on hyvä ja tasainen sarja, jossa useammalla joukkueella on mahdollisuuksia nousta tulevalle kaudelle liigaan.

Seuramme OPS ei ennakkoveikkauksien pohjalta ole nousijoiden listalla, mutta uskon kauden kuitenkin olevan myös meidän osaltamme hyvä. Luiz Antonio on jo aikaisempina vuosina näyttänyt kyntensä valmentajana, joten tiedän ja luotan hänen tekevän hyvää työtä joukkueen kanssa tälläkin kaudella.

Meillä Suomessahan jalkapallokausi pelataan hyvin eri aikaan kuin muualla Euroopassa, jossa vanha kausi vasta saadaan päätökseensä, kun meillä aloitetaan. Talvella Suomessa keskitytään yleensä muihin lajeihin, sillä sää tuo rajoituksia kesälajien harjoittamiseen. Tästä johtuen, olemme iloisia ja ylpeitä siitä, että OPS:n uuden harjoitushallin myötä avautuu mahdollisuus pelata jalkapalloa koko vuoden ympäri. Ympärivuotiset harjoittelumahdollisuudet ovat jalkapalloilijoille hieno asia. Erityisesti junioreille ja heidän kehitykselleen tämä on aivan suurenmoista. Tällä on varmasti tulevaisuudessa näkyviä seurauksia oululaisen jalkapallon ja oululaisten nuorten menestyksessä.

Tulevan kauden yhtenä keskeisenä tavoitteena on edelleen vahvistaa seuramme talouden pohjaa. Myös juniorityö ja sen kehittäminen on meille erityisen tärkeää. Jalkapallo on paljon muutakin kuin vain urheilua. Seuratoiminta tarjoaa laajan sosiaalisen ympäristön ja tiiviin kaverihengen. Erityisesti sosiaalinen ympäristö kehittää nuoriamme tulevaisuutta varten moniin koitoksiin. Nuorissa on pohjoisen jalkapallon, niin kuin Oulun Palloseurankin, tulevaisuuden voima.

Hyvät jalkapallon ystävät! Toivon näkeväni teitä tulevan kesän aikana viihdyttävän oululaisen jalkapallon äärellä, kentän laidalla. Olemme valmiita puolustamaan kotikaupunkimme ja OPS:n perinteisiä värejä kunnialla! Yhdessä voimme saada aikaan oululaisen jalkapallon uuden tulemisen, ja toivon mukaan jo pian – aivan liigatasolla asti!

Hannu Takkula
Puheenjohtaja, OPS-jalkapallo ry

(Kirjoitus on julkaistu OPS:n kausisanomissa, kuva: European Parliament)

Kotkan satamakaupungissa puhaltavat uudet tuulet, kun viime kaudella Valkeakosken Hakaa luotsannut Sami Ristilä johdattaa kotkalaisryhmää ensimmäistä kauttaan. Kokeneella ex-liigapelaajalla on apunaan toinen pääsarjakonkari Steven Polack. Molemmilta miehiltä löytyy kokemusta Veikkausliigassa valmentamisesta. Uusien valmentajien lisäksi noin puoli joukkuetta on vaihtunut viime kaudesta.

Kotkalaisten kantaviin voimiin kuuluvat kirjavan seurahistorian jo 24-vuotiaana omaava Valeri Minkenen ja Myllykosken Pallossa ja ulkomaankentillä pitkän uran tehnyt toppari Toni Lindberg. Kaksi maalia paukuttanut Minkenen on ehtinyt pelata Veikkausliigassa 45 ottelua. Kahdella edellisellä kaudella hän juhli Viron mestaruuksia FC Florassa. Päävalmentaja Sami Ristilä imi Hakasta Kotkaan myös virolaismaalivahti Kert Küttin.

KooTeePee on pelannut pirteän alkukauden. Kolmen voiton, kahden tasurin ja kahden tappion tuomat 11 pistettä oikeuttavat sarjassa neljänteen sijaan. OPS:n kaksi voittoa, kolme tasuria ja kaksi häviötä ovat tuoneet yhdeksän pinnaa ja kuudennen sijan sarjataulukossa. Kotkalaisten maaliero on hyvästä sarjasijoituksesta huolimatta neljä maalia pakkaselle – pitkälti siitä syystä, että PK-35 yllätti Kotkan kauden avausottelussa peräti 5 – 0.

OPS hukkasi viime kierroksella kolmen maalin johdon tasapeliksi AC Kajaania vastaan. Tästä on takuuvarmasti oppirahat kaivettu ja joukkue on valmis vastamaan kotkalaisten ”ahtaajataklauksiin” sunnuntaina.

OPS:n edellinen voitto tuli kolme ottelua taaksepäin Vantaalta. Samaiselta toukokuun kierrokselta on myös KooTeePeen edellinen voitto (KooTeePee – AC Kajaani 1 – 0). Kotkalaiset hävisivät viimeksi Seinäjoen SJK:lle maalein 2 – 0. Kaksi näytönhaluista ja voittopolulle pyrkivää joukkuetta ovat siis vastakkain pyhänä. OPS:n riveistä puuttuu nivusvaivainen Elijah Christopher.

FC KooTeePee – OPS sunnuntaina 9.6. kello 18.30, Arto Tolsa -Areena.

(Toimitus)

Muutaman ailahtelevan ottelun jälkeen Oulun Palloseura palasi takaisin raiteilleen pitämällä Joensuun Jipon totaalisesti pois maalipaikoilta keskiviikkona. Jean Fridolin Nganbe Nganben ja Chibancan hienot maalit turvasivat OPS:lle kolme sarjapinnaa. Oululaisten edellisestä voitosta ehti vierähtää jo kuukauden päivät.

– Voitto maistuu loistavalta. Pukukopissa pojat pääsivät taas hymyilemään ja nauramaan. Tappiot ja tasurit tuovat tuskaa, tämä oli tärkeä voitto. Puhuin pelaajille aivan suoraan ennen peliä, että Jippo on tehnyt vain kaksi maalia tällä kaudella, joten he eivät voi tehdä yhtään maalia meitä vastaan tänään. Alkukaudesta meillä oli ongelmia maalinteon kanssa ja sitten, kun tuli maaleja, niin meillä oli ongelmia puolustuspäässä. Peli on ollut epätasapainossa, OPS:n päävalmentaja Luiz Antonio huokasi helpottuneena.

– Oli loistava asia, että pidimme itse nollan, sillä viime aikoina puolustaminen on tuottanut ongelmia, Antonio jatkoi.

Ottelun parhaana palkittu Jean Fridolin Nganbe Nganbe rynni maalintekoon jo vartin pelin jälkeen. Cornelius Stewart antoi vapauttavan syötön boksin reunalta ja tupla-Nganbe liukui pallon verkkoon aivan tolpan juurelta. Maali oli Nganbe Nganben kauden ensimmäinen.

Palloseura piti Jipon pois maalipaikoilta koko ottelun ajan, eikä hyökkäyspeli pettänyt tällä kertaa. Chibanca pääsi tuulettamaan helpottavaa 2 – 0-maalia toisen jakson lopussa loistavien aivoituksien päätteeksi. Tilanteen käynnisti jälleen Stewart, jonka poikkisyötön maalintekijä Chibanca laski ovelasti jalkojensa välistä Nganbelle. Tupla-Nganbe juoni Jippo-vahti Lassi Hurskaisen kahville ja syötti pallon takaisin Chibancalle, jolle jäi helppo työ täräyttää kuula tyhjään maaliin.

Joensuulaisia käskytti seuran päävalmentaja Jarmo Korhosen ja kakkosvalmentaja Tero Tahvanaisen toimitsijakieltojen vuoksi Jipon 00-poikien valmentaja Mikko Määttänen.

– Ensimmäisellä jaksolla olimme alakynnessä, mutta toisella puoliajalla saimme enemmän otetta, mutta emme tarpeeksi maalipaikkoja. Ei saatu tarpeeksi miehiä ylös, kun OPS tuli nopeasti vastahyökkäyksiin. Se tuotti meille ongelmia, valmentajadebyytin Ykkösessä tehnyt Määttänen tunnusti.

Yksi debytantti löytyi myös OPS:n riveistä, kun oululaishyökkääjä Joonas Pekkala pelasi keskiviikkona uransa ensimmäiset minuutit Ykkösessä. ”Kiviniemen härkä” kirmasikin kentälle ryminällä.

– Todella nälkäinen sisääntulo häneltä. Hän tuli heti vahvasti esiin, ja jos minä olisin ollut hän, niin olisin kokeillut vielä unelmamaalia heti siitä ensimmäisestä tilanteesta 20-30 metristä, Antonio totesi hymyillen.

OPS kohtaa juhannuksen jälkeisellä viikolla Tampereen Ilveksen vieraissa.




OPS – Jippo 2 – 0 (1 – 0)
1 – 0 Jean Fridolin Nganbe Nganbe (Cornelius Stewart) 15 min.
2 – 0 Chibanca (Jean Fridolin Nganbe Nganbe) 83 min.

Veikkauspörssipisteet
3 Jean Fridolin Nganbe Nganbe (OPS)
2 Ramirez (OPS)
1 Tarmo Koivuranta (Jippo)

Rönkä-voimapelaajasarvet
3 Ramirez
2 Jean Fridolin Nganbe Nganbe
1 Piotr Gurzeda

Ottelupöytäkirja

(Toimitus)

Maalikarkelot muuttuivat hetkessä painajaiseksi, kun vierasjoukkue AC Kajaani kiri vartissa Oulun Palloseuran kolmen maalin johdon kiinni. Myös OPS teki maalinsa salamatahtiin: kolme maalia reiluun viiteen minuuttiin avausjakson lopussa. Maalinteon kanssa tuskaillut OPS sai kyllä ketsuppipullonsa auki, mutta valitettavasti pullo vuoti keskiviikkona myös pohjasta.

– Katastrofi, OPS:n päävalmentaja Luiz Antonio manasi.

– Ensimmäisellä jaksolla dominoimme peliä alusta asti. Oli paljon paikkoja ja tiesin koko ajan, että vain se maali puuttuu. Sitten yhtäkkiä tulee kolme maalia nopeasti ja toinen joukkue on ”kuollut”. Sitten meille tulee musta hetki ja he ”elävät” taas, hän jatkoi.

Ottelun kaksi jaksoa olivat kuin toistensa peilikuvat salamamaaleineen. OPS latoi maalinsa avauspuolikkaan lopussa, AC Kajaani toisen jakson alussa. Palloseuran ”paras maalintekijä” löytyy edelleen sarakkeesta omat maalit, jonne kirjattiin jo kauden kolmas osuma, kun kajaanilaisten Murat Önal puski Ramirezin lähettämän kulmapotkun omaan verkkoon 40. minuutilla. Vain kaksi minuuttia tästä ja OPS hyödynsi loukkaantumisen takia pelin kesken jättäneen Ozeias Gracianon jättämän aukon AC Kajaanin puolustuksessa. Ramirez lähetti jälleen kierteisen kulmapotkun, josta Cornelius Stewart survoi kauden avausmaaliinsa. Myös Chibanca (kuvassa) iski kauden avausmaalinsa vielä avausjakson loppuun. Maalin syntyyn tarvittiin kaksi syöttöä. Maalivahti Juhani Koposen 80 metrin avauspotku löysi Stewartin, joka vapautti nopeasti ”Chiban” läpiajoon. Brassikärki nosti pallon viileästi ylänurkkaan ja tuuletti sen jälkeen apinan selästään.

Toisella jaksolla osat vaihtuivat. AC Kajaanin korkin poksautti läpiajosta ja maalin nurkalta parin minuutin sisään osunut Samsonia Kakhaber. Alexander Akbar puski tasoituksen kulmapotkusta. AC Kajaani tuuletti seurahistoriansa ensimmäistä vieraspistettä Ykkösessä kuin voittoa.

– Musta kolme minuuttia, jonka aikana tuli kolme maalia omiin. Huusin tauolla, ettei tästä voi enää huonommaksi mennä ja tehdään me nyt sama. Olimme toisella puoliajalla kuin eri joukkue. Samsonian onnistunut tulo vaihdosta nosti meidät takaisin henkiin. Tyytyväinen pitää olla, AC Kajaanin päävalmentaja Mika Lumijärvi iloitsi.

Antonio lupasi kaivaa murheellisesta ottelusta myös omat oppirahansa.

– Minun pitää miettiä tätä todella paljon, kun menen kotiin. Ehkä olisi pitänyt tehdä jotain toisin ja laittaa kauppa kiinni ja puolustaa koko toinen puoliaika. Laittaa kolme alempaa keskikenttää tai jotain ja varmistaa kolme pistettä. Nyt kaksi pistettä lensi käsistä, hän puhisi.

OPS:lle kävi tuuri, ettei se ainutkin piste lentänyt Kajaaniin, sillä Michael Nzekwe kilautti ottelun loppuhetkillä vapaapotkun tolppaan. Palloseura pelaa seuraavan kerran sunnuntaina Kotkassa FC KooTeePeen vieraana.



OPS – AC Kajaani 3 – 3 (3 – 0)
1 – 0 Murat Önal oma maali 40 min.
2 – 0 Cornelius Stewart (Ramirez) 42 min.
3 – 0 Chibanca (Cornelius Stewart) 45 min.
3 – 1 Samsonia Kakhaber 49 min.
3 – 2 Samsonia Kakhaber 52 min.
3 – 3 Alexander Akbar 64 min.

Veikkauspörssipisteet
3 Samsonia Kakhaber (AC Kajaani)
2 Cornelius Stewart (OPS)
1 Ramirez (OPS)

Rönkä-voimapelaajasarvet
3 Pekka Räisänen
2 Iiro Vandell
1 Ramirez

Ottelupöytäkirja

(Toimitus)

Oulun Palloseuralle tuli jälleen mietittävää, kun 1 – 2-johtoasema kuihtui Kotkassa 4 – 2-tappioksi miesylivoimasta huolimatta. Isäntäjoukkue FC KooTeePeen Erkka Länsimiehelle nousi ottelussa toinen varoitus 50. minuutilla, mutta OPS ei pystynyt hyödyntämään ulosajoa, vaan tämän jälkeen maaleja latoi vain kotijoukkue.

– Aloitimme huonosti. KooTeePee olisi voinut tehdä heti kahdesta ensimmäisestä hyökkäyksestään kaksi maalia. He tulivat hyvin laitojen kautta ja sieltä tuli heidän ensimmäinen maalikin. Sen jälkeen ”Kopo” (Juhani Koponen) otti pari loistavaa torjuntaa ja pysyimme pelissä mukana, OPS:n päävalmentaja Luiz Antonio kertasi.

Kovassa vireessä sunnuntaina ollut Samuli Kaivonurmi paukautti illan ensimmäisen maalinsa jo kahdeksannella peliminuutilla kotkalaisten vahvan alun kirsikaksi. OPS heräsi otteluun vasta puolentunnin paikkeilla ja piti ohjaksia tämän jälkeen pitkään käsisään. Ramirez kuittasi pelin tasoihin juuri ennen taukovihellystä upealla vapaapotkullaan.

– ”Ramin” maalin jälkeen me dominoimme peliä ja sitä olisi pitänyt jatkaa myös KooTeePeen ulosajon jälkeen. Tempo tippui ja KooTeePee vaihtoi paljon hyökkääjiä kentälle ja rakensi tilanteita pitkillä palloilla. Emme osanneet käyttää ylivoimaa, emmekä liikuttaneet palloa enää samalla tavalla, vaikka tilaa olisi ollut, Antonio harmitteli.

Iiro Vandell nosti OPS:n 1 – 2-johtoon Matias Juntusen keskityksestä 50. minuutilla. Heti tämän jälkeen KooTeePeen toppari Erkka Länsimies joutui rikkomaan toistamiseen varoituksen arvoisesti pirteästi liikkunutta OPS-laituri Cornelius Stewartia. Nurinkurista, mutta alivoimalla taistellut KooTeePee heilutti tahtipuikkoa loppupelin. Kaivonurmi iski ottelun tasoihin pitkän pallon päätteeksi 60. minuutilla ja Valeri Minkesen unelmalaukaus käänsi ottelun kotkalaisille 76. minuutilla. Giorgi Ositashvili sinetöi loppunumerot kymmenisen minuuttia ennen päätösvihellystä kulmapotkusta.


– Ei auta harmitella. Meidän pitää vain parantaa peliämme ja voittaa otteluita. Muu ei auta, Antonio suuntasi.

FC KooTeePee – OPS 4 – 2 (1 – 1)
1 – 0 Samuli Kaivonurmi 8 min.
1 – 1 Ramirez 44 min.
1 – 2 Iiro Vandell (Matias Juntunen) 50 min.
2 – 2 Samuli Kaivonurmi 60 min.
3 – 2 Valeri Minkenen 76 min.
4 – 2 Giorgi Ositashvili 81 min.

Veikkauspörssipisteet
3 Samuli Kaivonurmi (FC KooTeePee)
2 Valeri Minkenen (FC KooTeePee)
1 Giorgi Ositashvili (FC KooTeePee)

Ottelupöytäkirja

(Toimitus)

Loistokuntoisella ja sateen kastelemalla Tammelan nurmella nähtiin torstaina viihdyttävää jalkapalloa, mutta oululaisten harmiksi OPS-bussi suuntasi keulansa kotimatkalle vailla sarjapisteitä. Jo avausjaksolla Ilves oli parempi maalipaikkojen valossa, vaikka Palloseurakin esitti hyvää peliä. Juhani Koponen piti parilla haamutorjunnallaan pelin tasoissa taukovihellykseen saakka.

– Pelasimme ensimmäisellä jaksolla ihan hyvin ja niin kuin oli sovittu. Ilves oli lähempänä tehdä maalin, mutta ”Kopo” torjui pari kertaa loistavasti ja otti niistä vielä reboundejakin. Se harmittaa, ettemme saaneet yhtään laukausta Ilveksen maalia kohti ensimmäisellä jaksolla. Meidän viimeiset syötöt lähellä boksia olivat huonoja niin kuin keskityksetkin, OPS:n päävalmentaja Luiz Antonio myönsi.

Maalittoman avauspuolikkaan jälkeen isännät karkasivat kahden maalin johtoon kolmessa minuutissa. Toisen jakson alussa osuivat peräjälkeen Kaarlo Rantanen ja Jonne Hjelm. Rantanen tykitti pallon vastustamattomasti verkkoon Palloseuran huonon purun päätteeksi keskitystilanteessa. Vain kolme minuuttia tästä ja Hjelm hassutti tamperelaiset 2 – 0-johtoon. OPS:n kavennuksesta vastasi 77. minuutilla kauden ensimmäisen maalinsa iskenyt Ibrahim Peci (kuvassa).

– Toisella jaksolla nukahdimme pari kertaa ja Ilves teki niistä maalit. Lopussa haimme tasoitusta muuttamalla ensin kahdelle kärjelle (4-4-2) ja lopussa vaihdoimme Joonas Pekkalan myötä systeemin 3-5-2:een ja olimme erittäin lähellä tasoittaa. Pallo pomppi jo siellä Ilves-maalivahdin edessä aivan lopussa. Meidän olisi pitänyt pystyä antamaan lopussa vielä enemmän keskityksiä maalille, kun oli tällainen tilanne, Antonio harmitteli.

OPS vaihtoi toisella jaksolla kentälle Juuso Kemppaisen, pitkästä aikaa pelanneen Elijah Christopherin ja Joonas Pekkalan. Tasoitusta etsittiin ahnaasti, mutta Ilves ei polvistunut kotonaan. OPS isännöi tulevana maanantaina huippuottelussa Valkeakosken Hakaa Raatissa.

– Nyt on pitkä kotimatka ja huomenna pidämme vapaapäivän. Lauantaina harjoitellaan ja aletaan keskittymään uuteen peliin Hakaa vastaan, OPS-luotsi suuntasi.

Ilves – OPS 2 – 1 (0 – 0)
1 – 0 Kaarlo Rantanen 56 min.
2 – 0 Jonne Hjelm 59 min.
2 – 1 Ibrahim Peci 77 min.

Veikkauspörssipisteet
3 Kaarlo Rantanen (Ilves)
2 Gullit Zolameso (Ilves)
1 Cornelius Stewart (OPS)

Ottelupöytäkirja

(Toimitus)